Aamulenkki, done! Aivan vastustamaton ilma ulkona. :D Kyllä se kevät sieltä tulee!♥ Hölkkäsin 4 km lenkin (eniron mittaustyökalun mukaan. :D) Ja hyvää teki! Pitäis hommata sykemittari... Se vähän avittais sitä oikeella sykkeellä liikkumista, että rasva palais tehokkaimmin. Oon vaan vähän hukassa kaikkien tuollaisten "laitteiden" kanssa, pakko myöntää... :D Noh, pistetään hankintalistaan sekin.
Aamupalaksi vetelin ihan vaan kaurapuuroa rasvattomalla maidolla + kahvia. Äsken join palkkarin ja täytyy kyllä sanoa, että tää on ihan täyttä +%&#¤ veteen sekoitettuna... Maito kun on nyt loppu niin ei ollu vaihtoehtoja. Hyih! Nyt vuorossa välipalaksi Valion rasvaton maitorahka (!!!♥) plus funlight. :)
Voi luoja että mulla oli paikat jumissa aamulla! Hartiat niin lukossa että sattu koko ajan. :D Pitäis varmaan käydä äipän luona hierottavana taas (en suostu menemään ammattihierojille, AINAKAAN miehille. En tiiä mikä mulla on, mutta se on vastenmielistä. Naishierojaa oon harkinnut, täytyykin kysellä töissä, että paljonko henkilökuntahinta hieronnalle olisi. Sit ois ainakin tuttu hieroja.)
Kädetkin on kipeenä. :D No, olipa ainakin hyvä treeni, voimme päätellä! Lukot onneks hävis ton lenkin ansiosta.
Illaksi pitäis mennä töihinkin. Nukahdin eilen puoli yhdeksän maissa ja heräsin noin 12 tuntia myöhemmin. :D Oon nukkunut hiukan liikaa, mutta ladataan niitä akkuja loppuviikkoa varten, kun on saikkutuuraamista tiedossa, reilusti ja unet jää taatusti vähemmälle. Liikunnan avulla siitäkin selviää! Pysyy energisenä ja hyväntuulisena, eikä ole semmoinen töttöröö-olo koko ajan, sen oon huomannut! :) Kaiken muun hyvän lisäksi ilmoitan, että oon ollut olemattomalla juomisella tammikuun 6. päivästä (muistaakseni?) asti. Näihin kuukausiin on mahtunut ainoastaan yksi pullo punaviiniä (EI yhteensoittoon vaan jaoteltuna lasillisena sinne tänne, lopun puolen pulloa tissuttelin kyllä yksikseni eräänä lauantai-iltana tylsyyteeni... :D) MUTTA, se mikä tässä on niin kovin ihmeellistä mulle, niin oon aika perso alkoholille. Kesä oli ihan kamalaa aikaa, saatettiin olla viikosta selvinpäin päivä, jos sitäkään... Syksyllä rauhotuin onneksi hiukan. Ja ne määrät ei ollu mitään ihan pieniä, eikä rahasummat mitä niihin baareihin on uponnu...
Syy tähän juomattomuuteen on ollut oikeastaan rahan vähäisyys ja työt. Ja seuran vaihtuminen. Sen lisäksi palasimme tosiaan loppusyksystä mieheni kanssa takaisin yhteen (seurustelimme aikaisemmin 1,5 vuotta, loppui pariinkin otteeseen, mulla ei pää kestäny seurustelua, ahdisti.) Mutta nyt tuo ongelma ja sitoutumiskammoisuus toivon mukaan parantuvat ja suhde jatkuisi. Parempaa miestä ei vaan ole olemassakaan, enkä tahdo päästää häntä käsistäni enää ikinä. M ei ikinä satuttaisi minua, eikä vaan yksinkertaisesti halua ketään muuta kuin mut. Kuulostaa tosi itsekkäältä, en aikaisemmin erojemme aikana uskonut tätä väitettä.. Mutta nyt uskon. Tiedän sen olevan totta. Olemme tunteneet kolme vuotta, ja ensitapaamisestamme M on sanojensa mukaan ollut ihan hulluna muhun, vaikka puolia tuosta ajasta olemme olleet erossa. Rakkautta ensisilmäyksellä. :) Eikä loppua tälle hulluudelle näy. :D
Huomenna olisi punnituspäivä, apua! Mulla ei ole oikeesti aavistustakaan mitä lukuja näytölle tulee... Toivon, että paino ei ole noussut 76 kilosta!
Sen lisäksi huomisissa olisi tiedossa salitreeni, vuorossa jalat! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti