Turhautumista & purkautumista.

Huoh. Ei voi muuta sanoa menneestä viikosta. Työt ja vähäiset unet ovat vieneet kaikki voimani, joten eipä ole yllätys, että kaikki on mennyt päin helvettiä. Syömisten seurailu ei kiinnosta ja salillakaan en ole koko viikkoon käynyt kertaakaan, tunnen itseni epäonnistuneeksi luuseriksi, joka luultavimmin on taas alkumitoissaan... Kun liikuntaan tulee tauko, niin ei jaksa tehdä enää mitään muutakaan. Rahatilanteeni myöskin oli täysin nollissa, jolloin en luonnollisesti voinut ostaa uutta terveellistä ruokaa, vaan jouduin tyytymään kaappien hiilarimössöihin ja muuhun paskaan. En todellakaan väitä, että olisin ainoastaan olosuhteiden orja, ihan itse minä sitä suklaata ja muuta höttöä sinne suuhun olen tunkenut... Ei vaan ole jaksanut YHTÄÄN mitään.

Kämppä on hirveässä kunnossa (tänään sain tosin aikaiseksi pestä pari koneellista pyykkiä ja vähän "siivottua".) Huomenna olisi tarkoitus nousta takaisin jaloilleen.. Käydä lenkillä ja siivota. Ja syödä niinkuin pitääkin. Tämä lukeutuu niihin moniin miljooniin kertoihin, kun lupaan itselleni aloittavani alusta. Salaa tiedostan, että eipä se kauan kestä kuitenkaan.. Pitäisi päästä eroon tästä ajatusmallista ja asioiden pyörittelyn ja lykkäämisen sijaan ryhdyttävä tositoimiin. Kesään ei ole pitkä aika. Tiedän, etten saa täydellistä tai edes lähes täydellistä bikinikroppaa siihen mennessä, mutta voin yrittää parhaani. Nyt, kun raha-asiat alkavat näyttää paremmalta ja Thaimaan matka todella lähestyy, toivon, etteivät voimani loppuisi kesken taas. Edessäni on jälleen mojova työputki ja stressi, mutta liikunnan ja oikean ruoan avulla toivottavasti selviän niistä. Olen myös suunnitellut alkavani laskea kaloreita uudestaan.. Ja ottavani mitat itsestäni.. *Puuh* Pienetkin asiat tuntuvat tällä hetkellä ylitsepääsemättömiltä.

Eilen illalla pyörin sängyssä, itkin ja stressasin töitä. Olin niin väsynyt, (2h yöunia taas edellisenä yönä jne) kaikkeen. Ihan kaikkeen. Mieleeni lävähti ajatus kuin kirkkaalta taivaalta: "Minä menen kuumaan vaahtokylpyyn kynttilänvalossa ja juon kamomillateetä hyvän musiikin kera. Minä RENTOUDUN." Ja sehän muuten toimii, voin kertoa. Ahdistus hävisi heti. Joskus olen ihan tyytyväinen siihen, että kylppärissäni on amme. Tänään rentouduinkin sitten sen parturin merkeissä. Ihanaa saada hiukan piristystä tähän päähän! Ostin lisäksi kaikenlaista terveellistä ja hyvää ruokaa kotiin.

Nyt ei auta muu, kuin rukoilla voimia pyristellä näistä kiloista ja makkaroista eroon. Keskittyä hyvän olon saamiseen ja sen ylläpitoon, lopettaa stressaaminen. Kevät otti takapakkia kuten minäkin, mutta eiköhän täältä rapakosta vielä nousta kohti uusia ulottuvuuksia!

(Kylläpä muuten oikeasti helpotti oloa, kun sai purkaa sitä tänne. Vaikka tätä ei kukaan luekaan, niin tällä blogilla on mulle itselleni suuri merkitys. :) Uskallan ja saan voimia jatkaa eteenpäin.)